Harrastukseksi voidaan laskea kaikki sellainen tekeminen, jonka parissa ihmiset viihtyvät vapaa-ajallaan. Harrastuksen ei ole välttämättä maksettava mitään, eikä sen tarvitse olla säännöllistä, viikottain tiettyyn aikaan toistuvaa ohjattua tekemistä. Harrastusten määrällä ei ole merkitystä. Pääasia on, että lapsilla on monipuolisia mahdolli Esikatsele (avaa uuden välilehden) suuksia vapaa-aikansa viettoon. Lapset ovat yksilöllisiä siinä, kuinka paljon virikkeitä ja lepoa he tarvitsevat, tai millaisia mielenkiinnon kohteita heillä on. Lapselle voi ehdottaa erilaisia harrasteita, mutta niitä ei kannata tuputtaa. Harrastusten haaliminen on sinänsä harmitonta, kunhan lapsella ja nuorella riittää harrasteista huolimatta puhtia koulutyöhön, eikä lepo jää minimiin liian kiivaan aikataulun vuoksi. Harrastukset ovat yksi parhaista asioista, joiden suhteen lasten ja nuorten tulisi saada käyttää vaikutusvaltaansa.
Kuinka rahoittaa harrastukset?
Harrastaminen ei välttämättä maksa mitään, mutta usein harrastuksista kertyy kustannuksia. Jos perheen talous on tiukoilla, harrastuksiin voi hakea taloudellista tukea täydentävänä toimeentulotukena, mikäli perheelle on myönnetty perheen tuloihin ja menoihin perustuvaa Kelan toimeentulotukea. Joihinkin harrastuksiin on mahdollista hakea hinnanalennuksia tai anoa vapaapaikalle. Muun muassa Ilta-Sanomien verkkojulkaisussa listataan harrastuskustannuksiin osallistuvia tahoja. Artikkelissa esiintyvät tiedot kannattaa tarvittaessa tarkistaa kirjoituksessa mainituilta järjestöiltä ja muilta vastaavilta tahoilta. Harrastusvälineiden hankkimisessa kannattaa pitää silmällä internetin osto-ja myyntisivustojen sekä kierrätysryhmien ilmoituksia, ja tarvittaessa jättää Oma ”Halutaan ostaa”-ilmoitus. Myös kirpputoreja, kierrätyskeskuksia ja myyjäisiä kannattaa koluta.