Jokaisen lapsen elämässä on useita erilaisia aikuisia. Kaikki lapset eivät koskaan tunne biologisia vanhempiaan, eikä se välttämättä tee elämästä vaikeampaa. Meistä jokainen on kuitenkin syntynyt jonkun päätöksellä, useimmiten vähintään äidin suostumuksella. Lapsen kannalta on tärkeintä, että ainakin joku aikuinen ihminen huolehtii hänen perustarpeistaan, kasvatuksestaan ja hyvinvoinnistaan, ja haluaa muodostaa lapseen aidosti välittävän suhteen. Aikuisella on lasta kohtaan huomattavia velvollisuuksia ja suuri vastuu, joka saattaa joskus pelottaa.

Vanhemmuus

Vanhemmaksi kasvetaan ajan myötä samalla, kun lapsi kasvaa ja aikuisen kokemus lisääntyy. On kliseinen tosiasia, että elämä muuttuu vanhemmaksi tulon myötä, eikä se aina ole yksilölle helppo muutos. On etuoikeus saada tuntea lapsi tämän syntymästä saakka ja osallistua tämän kehitykseen. Vanhemmuus on rooli, mutta ennen kaikkea luonnollinen osa lisääntyneen ihmisen elämää. Suomen laissa määritellään huoltajuus, säädetään vanhemman vastuusta ja niin vanhemman kuin lapsen oikeuksista, joista löytyy tietoa sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta. Kaikille vanhemmuus ei sovellu, ja silloin on lapsen kannalta parempi etsiä hänen elämäänsä aikuisia, joilla on paremmat edellytykset ja halu huolehtia lapsesta parhaansa mukaan. On osaltaan hyvää vanhemmuutta luopua lapsestaan tilanteessa, jossa edellytykset positiiviseen vanhemmuuteen eivät täyty.

Perheellisyys

Perheyksikön muodostamiseen riittävät jo yksi lapsi ja yksi aikuinen, mutta usein perheeksi mielletään ainakin kahden aikuisen ja vähintään yhden lapsen yhdistelmä. Yhteinen biologinen, yhdessä huollettava toisen vanhemman biologinen lapsi tai kasvattilapsi on parisuhteen osapuolille, biologisille vanhemmille tai huoltajuuden jakaville aikuisille parhaassa tapauksessa yhteinen seikkailu. Voi kuitenkin olla hankalaa ylläpitää kahden aikuisen välistä suhdetta, kun kuvioihin tulee lapsi. Hyvistä aikeista huolimatta kukaan ei voi täysin ennalta aavistaa, millaista elämä tulee olemaan lapsen vanhempana, huoltajana ja perheellisenä. Jos huoltajuuden jakavilla aikuisilla on kovin erilaiset näkemykset lapsen kasvatuksesta, hankaloittaa se yhteistä tehtävää huomattavasti. Joskus on koko perheen kannalta parasta, että sen jäsenet ottavat toisiinsa etäisyyttä, sillä ihmisten väliset suhteet saattavat muuttua olennaisesti muutenkin kuin lapsen myötä. Lapsen kannalta terve perhe tarkoittaa sitä, että lapsesta vastuussa olevat aikuiset luovat lapselle yhteistyössä keskenään mahdollisimman hyvät elinolosuhteet niissä puitteissa, joissa pystyvät. Eroaminenkaan ei ole epäonnistumista, mutta onneksi omalla tahdolla ja asennoitumisella perheen aikuiset pystyvät usein ratkomaan keskenään suuriakin ongelmia ja vahvistamaan perhesiteitä yhteisestä tahdostaan. Myös eroperheessä aikuiset voivat tulla loistavasti toimeen keskenään, ja lapsen kannalta se on optimaalisin tilanne kaikissa perhemuodoissa.

Huoltajuus, kasvattivanhemmuus, aikuisuus lapsen elämässä

Lapsen huoltajana voi tietenkin toimia myös joku muu aikuinen kuin lapsen biologinen vanhempi. Jos lapsen biologiset vanhemmat eivät ole aktiivisesti lapsen elämässä, jossain vaiheessa lasta saattaa kiinnostaa, millaisista ihmisistä hän polveutuu ja mitä se tarkoittaa hänen kannaltaan. Vanhempien puuttuessa joku muu aikuinen rinnastuu lapsen näkökulmasta vanhempaan huoltajan ja kasvattajan roolissa, ja on tärkeintä, että lapselle tuo ihminen merkitsee turvallista aikuista, jonka huolenpitoon ja hyvään, vilpittömään tahtoon lapsi voi luottaa.