Aikuiset lapsen elämässä

Isovanhemmuus – oikeus vai velvoite

Isovanhemmaksi tuleminen on joillekin odotettu ja ihana asia, toisille hämmentävä muistutus omasta ikääntymisestä. Omien lasten perheellistyminen saattaa mullistaa isovanhemman elämän. Yhtäkkiä elämään tuleekin uusia odotuksia. Isovanhemmat voivat odottaa kovasti saavansa olla mukana suvun uuden jäsenen elämässä, tai heiltä ehkä edellytetään osallistumista enemmän kuin heille on mahdollista. Joskus toiveet ja odotukset eivät kohtaa todellisuutta. Parhaassa tapauksessa lapsi saa tutustua kaikkiin isovanhempiinsa ja kenties näidenkin vanhempiin. Kun vanhemmat ja isovanhemmat antavat toisilleen tilaa, lapsi saa kokea luontevasti olevansa osa sukuaan.

Ihanat, kamalat isovanhemmat…

…ja ihanat, kamalat lapsenlapset! Vaikka lapset ovat rakkaita, heistä on väistämättä myös vaivaa. Joskus isovanhemmat elävät elämänsä kiivastahtisinta ruuhkahuippua osallistuessaan samanaikaisesti työelämään, omien vanhempiensa auttamiseen ja lastensa tukemiseen. Pienissä ihmisissä riittää virtaa, mutta sen jako-ominaisuudet ovat heikonlaiset, sillä lapsen kanssa touhuaminen vie usein mehut aikuisesta kuin aikuisesta. Isovanhempien voi myös olla hankalaa löytää omaa paikkaansa perheessä johtuen suhteistaan omiin lapsiinsa tai näiden kumppaneihin. Mummot ja papat ovat voimavara, rikkaus ja aarre, mutta heistä voi olla toisinaan yhtä paljon harmia kuin lapsistakin, ainakin lasten huoltajien näkökulmasta.

Muista olla olemassa vanhemmillesi myös aikuisena

Lapset etääntyvät vanhemmistaan aina jollain tasolla. Se on edellytys terveelle aikuisuudelle, sillä itsenäiseen elämään kykenevä täysi-ikäinen ei yleensä edes tahdo elää kenenkään holhoamana. Olemme silti aina vanhempiemme lapsia, eivätkä lapsenlapset korvaa isovanhemmille näiden omia lapsia. Muista siis aikuisenakin olla vanhempiesi lapsi.





Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*