Lasten hankkiminen – tai hankkimatta jättäminen – on kiistatta elämän suurimpia päätöksiä. Lasten hankkiminen mullistaa elämän hyvin kokonaisvaltaisesti, ja muun muassa tästä johtuen Suomessa ja muissa länsimaissa on yhä selvemmin havaittavissa, kuinka lapsien hankintaa lykätään kauemmaksi ja kauemmaksi. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ei ole enää ollenkaan tavatonta, että ensisynnyttäjällä on ikää yli 40 vuotta, ja vielä tämänkin jälkeen lapsia hankitaan useampia. Onko tämä kannattavaa? Biologiset seikat ja tutkijat ovat asiasta yhtä mieltä: ei.
Vanhana riskit ovat korkeammat ja jaksaminen kortilla
Syitä siihen, miksi lapsien hankintaa lykätään kypsemmälle iälle on monia. Suurin osa niistä on kuitenkin itsekkäitä: äiti haluaa käydä ulkona kavereiden kanssa, bilettää, nähdä maailmaa ja rakentaa uraa. Toki myös epäitsekkäitäkin ajatuksia on, äiti saattaa esimerkiksi haluta rakentaa vakaan talouspohjan ennen lapsen synnyttämistä niin, että lapsella voi olla Rieker kengät ja merkkivaatteet sekä kallita harrastuksia. Tämä ilmiö on vahviten nähtävissä juurikin hyvinvoivissa länsimaissa, joissa ihmisten minäkeskeisyys ja tasa-arvo ovat vahvasti pinnalla. Esimerkiksi Lähi-idässä taas ollaan hyvin perhekeskeisiä, ja lasten saaminen on perusarvo joka kulkee käsi kädessä avioliiton kanssa. Näissä maissa sitä ei turhaan lykkäillä, vaan ensisynnyttäjät ovat yleensä 20 ikävuoden molemmin puolin.
Puhtaasti biologisesta näkökulmasta nainen on valmis synnyttämään kuukautistensa alettua, ja sukukypsyys päättyy vaihdevuosien alkamiseen ja kuukautisten loppumiseen. Tutkimusten mukaan suositeltu ikä lasten hankkimiselle on alle 25 vuotta. Tällöin riskit ovat pienimmät niin äidin kuin lapsenkin kantilta. Yli 30-vuotiailla ensisynnyttäjillä taas riski esimerkiksi lapsen kehitysvammaisuuteen nousee merkittävästi. Ei liene syytä lisätä, että yli 40-vuotiailla synnyttäjillä riskit ovat moninkertaiset niin lapsen terveyteen kuin synnytyksen komplikaatioihin kohdistuen.
Biologiset riskit eivät ole ainoa syy siihen, miksi nuorena synnyttäminen on hyvä ajatus. Lisänä ja suurena etuna äitiyteen tulee nimittäin se jo vanhoilta ajoilta tuttu neuvo, että nuorena jaksaa paremmin. Nuori äiti jaksaa yövalvomiset ja taaperon perässä konttaamisen, eivätkä kädet huuda halleluujaa aina lapsen kantamisen jälkeen. Myös synnytyksestä palautuminen on nuorella äidillä nopeampaa ja itse synnytys riskittömämpi, sillä nuoren äidin energia ja voimat riittävät siihen hyvin.
Sosiaaliset syyt ovat myös suuri tekijä siihen, miksi varhaisen äitiyden puolesta liputetaan. Nuorella äidillä on paremmat mahdollisuudet verkostoitua lapsensa kanssa, ymmärtää tämän tekemisiä, tyyliä ja kavereita sekä elämäntapaa ja olla perillä tämän asioista. Vanhana synnyttäneen, eri sukupolvea edustavan äidin voi olla vaikea pysyä mukana nykyaikaisissa muutoksissa ja lapsi voi kokea, ettei tule vanhempiensa toimesta ymmärretyksi, mikä puolestaan voi aiheuttaa turhia riitoja ja väärinymmärryksiä sekä pidemmällä aikavälillä tulehtuneita välejä. Mietitäänpä vaikka, että 20-vuotiaana synnyttänyt on lapsensa tullessa teini-ikään noin 33-vuotias. 40-vuotiaana synnyttänyt on puolestaan 53-vuotias. Tämä on suuri ero ja vaikuttaa moniin asioihin.
Yhteenveto
Vaikka nuori äiti saattaa olla taloudellisesti turvattomampi lapselleen kuin kokeneempi siskonsa, puhuvat monet biologiset, tieteelliset ja sosiaaliset seikat sen puolesta, että perheen perustaminen nuorena kannattaa. Se on parempi vaihtoehto niin äidille kuin lapsillekin niin terveyden kuin kaikkien yhteisen hyvinvoinninkin kannalta katsoen.
