Leikkiminen on lapsen työtä. Lapset leikkivät mielellään omissa oloissaan ikätovereiden kesken, mutta vielä kouluikäisetkin kelpuuttavat mielellään aikuisia mukaan leikkeihinsä. Heistä on hauskaa piiloutua ja leikkiä erilaisia hippaleikkejä niin, että joku aikuisista jää vapaaehtoisesti etsijäksi tai kiinniottajaksi. Siten kaikki lapset pääsevät mukaan leikkiin, ja aikuinen saa tilaisuuden osallistua yhteiseen ajanviettoon. Pihaleikkien tuoksinassa huoltajat ovat luontevasti tekemisissä lastensa kavereidenkin kanssa, ja lasten perässä pinkominen käy kuntoilusta. Kaikkein tärkeintä on, että leikki pysyy hauskana. Yhteiset leikit aikuisten kanssa jäävät rakkaiksi lapsuusmuistoiksi ja kannustavat lapsia jatkamaan leikin perinteitä oman jälkikasvunsa kanssa.

Leikkien loputon kirjo

Erilaisia leikkejä on lähes loputon määrä. Niitä on kerätty esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämälle, Suomen Kulttuurirahaston tuella perustetulle Leikkipankki-sivustolle , josta erilaiset leikit ovat helposti haettavissa. Vanhat leikit, kuten Kymmenen tikkua laudalla ja Hailii hailoo kestävät aikaa. Perinteinen polttopallo on koululaisten keskuudessa päivitetty ”koopeekoo”-versioksi, josta on yllättävän hankalaa löytää tietoja netistä. Lapsellista-blogin lukijoiden kannattaa tiedustella tuntemiltaan lapsilta, mahtavatko he tuntea kyseisen pelin. Sen pääsääntöjen mukaan pallonheittäjä eli jäänyt koittaa osua muihin pelaajiin, ja jos pelaajaan osuu, hän joutuu jäähylle. Heiton kohde saa yrittää ottaa pallosta kopin, eikä onnistuessaan joudu jäähylle. Kuka tahansa pelaajista saa ottaa pallon maasta, mutta tuolloin pallon haltija saa ottaa vain kolme askelta, jonka jälkeen hänen on koetettava heittämällä osua muihin pelaajiin. Pelaajat eivät saa ehdottaa, keneen pallon haltijan pitäisi yrittää osua.