Perhe-elämän monimuotoisuus on ehdoton rikkaus lapsen elämässä. Lapsi ei ole parisuhteen sivutuote, vaan jokaisen lapsen tulisi olla hänestä huolehtivalle aikuiselle etusijalla, vaikka aikuisen ei pidä unohtaa omiakaan tarpeitaan ja toiveitaan. Lapsen perhesuhteiden pitäisi käytännössä ainoastaan laajentua, ei supistua ja kaventua. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lapsen molemmat vanhemmat tai huoltajat ovat elossa, he pysyvät lapsen perheenjäseninä siitä huolimatta, että heidän keskinäinen suhteensa muuttuisi tai kokonaan katkeaisi. Jos lapsen huoltajat eivät ole alun perinkään olleet parisuhteessa toisiinsa, tai jos he eroavat toisistaan, yleensä jossain vaiheessa ainakin toinen huoltajista muodostaa uuden suhteen, kenties jopa uuden perheeneli uusperheen. Silloin lapsen elämään saapuu uusi aikuinen, jonka paikka lapsen elämässä muotoutuu omanlaisekseen monien tekijöiden vaikutuksesta.

Lapselle vanhempi on oma

Lapsen saattaa olla vaikeaa hyväksyä vanhempansa suhteita muihin aikuisiin. Nämä suhteet voivat olla niin kaveriluonteisia kuin romanttisiakin. Lapsen näkökulmasta hän jää ulkopuoliseksi, kun vanhemmat antavat toisille ihmisille huomiota. Siksi lapsilla on usein tapana ryhtyä vetämään omaa showtaan, jos he kokevat joutuvansa kilpailemaan vanhempiensa huomiosta. Kaikki lapset eivät tietenkään toimi siten, vaan keskittyvät omiin touhuihinsa, tai ottavat rohkeasti kontaktia toisiin ihmisiin siitä, riippumatta siitä, tuntevatko heidät entuudestaan. Joka tapauksessa lapset kokevat tietyllä tavalla omistavansa itselleen merkitykselliset ihmiset ja haluavat kokea olevansa näille etusijalla. Se kannattaa muistaa, kun lapselle esitellään huoltajan uusi kumppani.

Vanhemman uusi kumppani

Saattaa olla hankalaa aloittaa uusi suhde tilanteessa, jossa vähintään toisella osapuolella on lapsia edellisestä suhteestaan, joskus useammistakin entisistä suhteista. Tilanne vaikuttaa jollain tavalla melkein kaikkiin lapselle läheisimpiin ihmisiin, sillä dynamiikka muuttuu, kun kokonaisuus täydentyy uudella henkilöllä. Lapsen on saatava itse päättää, mitä mieltä hän on uudesta aikuisesta. Vaikka rakkaus sekoittaa aikuisten päät positiivisessakin mielessä, sen ei kuulu sekoittaa lapsen elämää. Lapsen kannalta on tärkeintä, etteivät hänen huoltajansa käytä lasta kiistakapulana. Herkkä tilanne vaatii kaikilta aikuisilta malttia ja hienotunteisuutta. Lapsen huoltajalla säilyy vastuu lapsen hyvinvoinnista, joten se tulee turvata ja asettaa edelle silläkin riskillä, että uudet kumppanit kokisivat jäävänsä ulkopuolelle. Kaikki ihmissuhteet edellyttävät kompromisseja ja tarvitsevat aikaa.





Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*